Huhtikuun kuvahaaste!

Nyt on maailmankirjat sekaisin. Päätin nimittäin, että osallistun huhtikuun kuvahaasteeseen. En ole koskaan innostunut tämmösistä (tai innostunut kyllä, mutten halukas toteuttamaan), mutta nyt päätin repäistä. Tavoitteenani siis on, että kuvaan kyllä yhden kuvan joka päivälle, mutta sen verran realistinen olen, että tuskin joka päivä postaan tänne. Eli sitten laitan useamman kuvan samaan postaukseen.

1. your reflection

Huomenna tämä kaikenkarvainen porukka lähtee taas Savon suuntaan. Mikä olisikaan parempi tapa viettää maanantaiaamupäivää kuin hengailemalla viisi tuntia junassa? Itse ainakin keksin montakin vaihtoehtoa. Miksei joku jo voisi keksiä sitä teleport-laitetta, jolla pääsisi sekunnin sadasosassa paikasta A paikkaan B? Antaisin koko omaisuuteni, jotta saisin sellasen!

Minä rakastan...minua!

Vähänkö miulla on ollut kivaa viime aikoina! Olen tajunnut, että ympärilläni on aivan mahtavia ihmisiä ja tosiystäviä, jotka eivät hylänneet minuu, vaikka olin pari vuotta aika passiivinen ystävyyssuhteissani. Kiitos siitä, rakkaat! <3

Lauantaina pidettiin Miian ja Titin kanssa tyttöjen saunailta. Syötiin ja mässättiin kaikkee hyvää, saunottiin ja niinhän siinä kävi, että päädyttiin ensin baariin ja sitten vielä yökerhoon tanssahtelemaan. Mutta oli ihan superkivaa!! Jaloissa tuntuu vieläkin, että tuli siellä vähän tanssittua.

Sori tytsyt, lupasin, etten laita kuvia.

Mutta blurrasin tämän eikä naamat näy, ei siis paha!

Olen vihdoinkin tajunnut muutamia asioita tästä pienestä elämästäni. Olen alkanut päästä onnesta jyvälle. Minun on itse tehtävä itselleni se onni. Elettävä hetkessä ja nautittava siitä, olipa se hetki millainen tahansa. Minun täytyy alkaa rakastamaan itseäni. Minun täytyy olla hyvällä tavalla itsekäs. Nyt on aika, jolloin laitan itseni etusijalle ja pidän itsestäni huolta. Teen asioita, jotka tuntuvat hyvältä. Tapaan ihmisiä, jotka oikeasti pitävät minusta sellaisena kuin olen. Sellaisia, jotka ovat minulle tärkeitä ja rakkaita. Nyt on sen aika!

Tähän sopii tällainen yleispätevä kuva: Kaleva ilta-auringossa.

Rakastakaa itseänne ja toisianne!

Ma-ma-ma-ma-ma-maaliskuu!

Täällä ollaan taas! Jos nyt oikeasti ottaisi itseään niskasta kiinni (monennenkohan kerran..?) ja kertoisi kuulumisiaan tännekin vähän useemmin. Eipä sillä, että ihan niin hirveesti tässä elämässä yleensä tapahtuisi. Mutta kumminkin, asiaan.

Nyt on ollut kiva viikko, kaikin puolin. On nähnyt rakkaita ystäviä, tullut vietettyä iloisia hetkiä ja hankittua monta lisävuotta elämään nauraen. Karkauspäivänä tein jotain, mitä en ole tehnyt moneen, moneen vuoteen. Lapsena viimeksi! Mentiin laskemaan mäkeä ihanan Suvi- Tuulin kanssa! Oli mahtava sää. Aurinko paistoi ja lämpömittari näytti muutaman asteen plussaa. Paikaksi valikoitui Kalevan kirkon mäki. Ja sitten mentiin!

Suvi uskalsi laskea ensin. Se on niin rohkee tyttö!

Sitten miunkin oli pakko uskaltaa, kun kerran Suvikin.

Jänskää!!

Huiiiiii!

Oli kivaa, vaikka jaksettiinkin laskea ehkä kymmenen minuuttia. Se mäki oli vaan niin pirun korkee, ettei tämmöset vanhat enää jaksanu sitä nousta montaa kertaa ylös. Mutta tuo on ehkä paras tapa kuntoilla. Mäenlaskulla kesäkuntoon! Tosin alkaa olla kohta hoppu, jos nää plussakelit jatkuu vielä pitkäänkin. Mäenlaskun jälkeen mentiin Suvin ja kumppaneiden asuinsijoille ja juotiin kuumat kaakaot. Sain uuden bestiksenkin, Töppersin. On se niin söpö!

Tänään käytiin Elisan kanssa kaffella ja palaveeraamassa Waynesissä. Meillä tytöillä on suuret suunnitelmat tulevaisuuden varalle. Nyt pää pursuaa ideoita ja sormet syyhyävät tekemään! Pysykäähän kuulolla, perästä kuuluu! Kaikenlaista kivaa on tulossa, sen voin luvata.

Hyvää maaliskuuta kaikille! Nauttikaahan kevään tulosta!

Suski horrostaa

Suski on ollut horroksessa viimeiset pari kuukautta. Niin käy sellaisille otuksille, joille valo on elinehto. Kun pimeys valtasi maan ja synkät pilvet peittivät taivaan niin Suski vaipui horrokseen. Horros oli niin syvä ja uni niin kutsuvaa, ettei Suski voinut muuta tehdä. Pimeys ja myrskytuulten pauhu pitivät valtaa ulkomaailmassa, mutta Suski oli turvassa omassa unimaailmassaan.

Mutta tänään Suski näki valon. Pehmeän, lempeän talvisen valon. Maa oli valkeana kuurasta ja nenää nipisteli ikkupikkupakkanen. Suski avasi silmänsä ja pyyhki rähmät silmäkulmistaan. Jäseniään venytellen Suski vääntäytyi hereille horroksesta ja pohti, että mitäs sitä sitten.

Joulukuun ensimmäinen päivä. Kuukausi odotusta täynnä. Joulupukin odotusta, lahjojen odotusta, lumen odotusta, pakkasen odotusta, jouluruuan odotusta... Kuinka sitä ihmiset jaksavat niin kauheasti odottaa? Sitä jaksaa paremmin, kun on mitä odottaa, kertoi meille joskus joku mainos. Näinköhän on? Minä en jaksa odottaa mitään, elän päivän kerrallaan. Otan vastaan sen, mitä elämä tullessaan tuo.

Tässä pimeydessä on yksi ainut hyvä puoli: nyt on paras aika nauttia valoista. Valoista ja varjoista.

Veeti ei tykkää punaisista jouluvaloista.

Tai sit taustalla soi BB:n tunnari.

Mukavaa joulun ODOTUSTA kaikille!

 P.S. Headeri teki paluun. Suuri kiitos omalle tekniselle tuelleni! <3

Tuskaa tietotekniikan kanssa

Minulla on tässä viime päivinä mennyt aika kiitettävästi hermo. Läppärini on sanomassa pian työsopimuksensa varmaankin kokonaan irti, koska kaikki toimii tooooooooodeeeeeeeeeellllllllllaaaaaaa hiiiiiiiiitaaaaaaaaastiiiiiiii. Tuossakin äsken yritin avata Photoshoppia, jotta voisin käsitellä kuvat tänne blogiin sopivaksi niin kone yritti avata sitä puolen tunnin ajan, jonka jälkeen menetin hermoni ja lopetin koko ohjelman avautumisen. Elikkäs, koska en saa kuvia käsiteltyä niin saatte kärsiä käsittelemättömistä kuvista täällä blogin puolella. Jos nyt ylipäänsä saan ne tuolta koneen uumenista ladattua tänne. Jänskä homma. Olisi saanut tulla se muutama satatuhatta sieltä Lotosta viime lauantaina niin olisin voinut ostaa oikein huippukoneen tämän paskan tilalle. Onneksi eräs tietokoneista tietävä ystäväni lupasi katsoa, josko tälle voisi jotain tehdä.

Mutta on jotain mukavaakin kerrottavaa. Tänään tapahtui jotain, jonka voisi todellakin tulkita jonkin korkeamman mystisen voiman johdatukseksi. Olin ollut käymässä uudella työpaikallani hakemassa työvuoroja ja suuntasin siitä sen jälkeen kulkuni keskustaan menevään bussiin. Ja ketkäpäs siellä bussissa olivatkaan? Miia ja Melissa! Se, että satuimme samaan bussiin on lähes yhtä todennäköistä kuin voittaa Lotossa. Päädyimme sitten viettämään mukavaa aikaa keskustaan muun muassa syömällä Rossossa. Minusta ja Melissasta (4v.) tuli ehdottomasti bestikset tänään. Vaikkakin Melissan mielestä pitkät hiukset ovat ehdottomasti kivemmat kuin nämä minun lyhyet.

Loppuun vielä pari kuvaa sieltä sun täältä. Valitettavasti joudun palaamaan takaisin minipieneen kuvakokoon.

Pojilla oli tänä aamuna taas ihana yhteinen pesuhetki.

On ne sitten supersöpöjä!

Tässä pari alennuksesta löytämääni asiaa.

On myös ihanaa kun illat ovat jo pimeitä. Silloin voi tunnelmoida kynttilän valossa ja käpertyä sohvannurkkaan viltin ja teekupposen kanssa. Ihanaa! Myös syksyisen kirpeän kostea ja aurinkoinen ilma on erittäin nautittava lenkkeilyn kannalta.

Tunnelmallisia syysiltoja toivottelee Sophia Loren.

Uusi look

Heipähei ja aurinkoista lokakuuta kaikille!

Näin syksyn ja elämänmuutoksen kunniaksi päätin sitten pitkän harkinnan jälkeen repäistä ja hankkia itselleni uuden lookin. Niinpä marssin eilen kampaajalle, joka sitten teki nips naps ja tukka lyheni. Kylläpä taakka pään päältä kepeni. Lopputuloksesta tuli parempi kuin uskalsin odottaa. Kiitoksia hirmuisesti ihanalle kampaaja-Jennille!

Tukka ennen...

...ja jälkeen!

Sain kivat raidatkin!

Minulla ei siis ole ollut näin lyhyttä tukkaa kuin silloin joskus lapsena ennen kuin se alkoi tosissaan kasvaa pituutta. Mutta tykkään kyllä kovasti ja onhan nuo ystävätkin kehuneet, että hyvin sopii minulle.

Eilen oli muutenkin ihan superkiva päivä ja ilta. Lähdimme illasta Elisan kanssa ensin O'Connelsiin treffaamaan Anskua ja Tommia. Sinne saapuivat sitten myös ystäväni Mikki ja Pami. Lasillisten jälkeen minä, Elisa, Mikki ja Pami suuntasimme kulkumme kohti Vikkulaa, jossa vietimme loppuillan. Mikillä oli myös mukanaan suuri kylpyankka, joka ristittiin Emma Elinaksi. Emma oli kyllä keskustelunherättäjä ja koko baarin silmäterä. Oli aivan uskomattoman hauska ilta. Tänään olivat vatsalihakset kipeänä niin paljosta nauramisesta. Nyt on saatu monta ikävuotta lisää. Ehkä siis minäkin saavutan yhtä kunnioitettavan iän, kuin mummini, joka on jo 94-vuotias pirteä rouva.

Nauttikaahan pirteästä syysilmasta ulkona lenkkeillen!

Niin minä ainakin aion tehdä.

Lomailua, luontoa ja elämäntaparemonttia

Heipä hei! Täällä ollaan taas. Pahoittelen liiankin pitkäksi venynyttä hiljaisuutta, johon olivat syynä ensiksikin lomailuni luonnonkauniilla Punkaharjulla sekä kotiin palatessani odottavat nettiongelmat. Eli nettiyhteyteni oli katkennut nips naps poikki sillä aikaa kun olin lomalla ja sitä selvitellessä on mennyt aikaa. Nyt yritän bloggailla mokkulan avulla. Olen yrittänyt tehdä tätä jo usean päivän ajan, joten saas nähdä, jotta onnistuuko tämä postaus vieläkään.

Eli alotetaas nyt sitten siitä, että olin tosiaan melkein kuukauden verran lomailemassa kotinurkilla. Suurimman osan ajasta mökkeilin ja tein erinäisiä mökkihommia, kuten pumppasin monta sataa litraa kaivosta käsipelillä, autoin kaatamaan puita, keräsin marjoja, rikoin ihan luvan kanssa vanhan pihakeinun ja saunoin seuraavan talven tarpeiksi. Tietenkin myös ihanat pojat olivat mukanani ja hekin innostuivat maalaiselämästä.

Pojat tykkäsivät seurailla ikkunoissa pörrääviä kärpäsiä.

Nuutti kunnioitti vanhan ajan perinteitä hengailemalla uuninpankolla.

Oltiin aroniapuskassa.

Mökkimuotia parhaimmillaan. Äitin vanhat kamppeet päällä. Ihan parhautta!

Toki kävimme myös sivistämässä itseämme. Käytiin äidin kanssa taidekeskus Retretissä. Siellä oli esillä taiteilijapariskuntien töitä. Lisäksi kävimme Johanna Oraksen ateljeessa ihastelemassa hänenkin töitään.

Joku taiteilija oli tehnyt verkkoeläimiä Retretin pihaan.

 

 Mie sain ystävän kengurusta.

Voih, ois vaikka miten paljon kerrottavaa. Mutta nyt alkaa oikeasti mennä hermo tähän mokkulaan. Tämänki merkinnän tekoon on vaadittu jo tunti ja useamman kerran nettini ilmoittaa, että sivua ei voi näyttää. Argh!! Haluun oikean netin takaisin! Saa nähdä, mitä bloggailulleni tapahtuu nyt kun tämä näyttää olevan tällaista taistelua.

Mutta kerrottakoon nyt vielä sen verran, että takaisin Tampereelle palattuani lähdin ystäväni Elisan kaveriksi Nekalan syysmarkkinoille. Paikkana oli ihastuttava Viinikanpuisto.

Tällaisia me siellä sitten myytiin. Heijastimia, örrimörrejä ja pussukoita.

Ja täältä niitä saa!

Lomani aikana sain uutta puhtia elämääni. Sain nimittäin liikuntakärpäsen pureman. Aionkin muuttaa elämäni terveellisemmäksi ja liikkuvammaksi. Alkoholin käyttöä olen vähentänyt, syön terveellisesti, liikun usein ja yritän päästä ylenmääräisestä karkkien napostelustakin eroon. Askel kerrallaan. Nyt jo on paljon parempi olo. Aion olla huippukunnossa ensi kesään mennessä. Nyt on oikein kunnon elämäntaparemontin aika!

No niin. Nyt yritän saada vielä julkaistua tämän. Ja edelleenkään en ole saanut ratkaistua kadonneen headerin ongelmaa. Katsotaan, mitä keksisin sitä varten. Palaan taas seuraavan kerran kun saan mokkulan toimimaan kanssani yhteistyössä, toivottavasti kuitenkin tämän kuukauden puolella.

Uusi huivi

Parin viime viikon aikana olen keskittynyt virkkaamaan hullun lailla uutta huivia. Löysin ihanaa lankaa, josta oli sitten pakko pyöräyttää huivi. Ei sillä, että näillä helteillä mitään kaulahuivia tartteisi. Huivista tuli ihanan lämmin ja tiivis. Ja värinsä ja mallinsa takia mielestäni melko metsäisen näköinen.

Tein huivin ihan vain kiinteillä silmukoilla virkaten.

Lankana Novitan Noki.

Tämä kesä on todellakin ollut kesä sanan varsinaisessa merkityksessä. Lämmintä ja aurinkoa on piisannut. Minäkin olen päässyt jopa vähän ruskettumaan. Muuten helteissä ei ole mitään vikaa, mutten tykkää, että koko ajan on hiki eikä öisin saa nukuttua kunnolla kun on niin kuuma. Mutta eihän tämä Suomen kesä kauaa kestä. Kohta saadaan kärvistellä pakkasissa. Ja sitten se nukuttaakin lämpimien peittojen alla. Parastahan kesässä ovat ne kiireettömät kesäpäivät, jolloin voi nukkua pitkään tai nousta aikaisin katsomaan uuteen päivään heräävää maailmaa. Voi lukea vaikka koko päivän kirjaa, oleilla ulkosalla tai köllötellä laiturilla. Sitten voi valvoa yhdessä kesäyön kanssa ja kuunnella tuulen huminaa puissa. Ah, ihanaa!

Kahvi on yksi kiireettömien päivien parhaista kavereista.

Eläimistäkin sen huomaa hyvin, että kyllä nyt lämmintä piisaa. Meidänkin pojat vaan nukkuu päivät eivätkä millään innostu leikkimään, vaikka välillä naukuvatkin tylsyyttä.

Poikien parhaita kavereita ovat avonainen ikkuna ja tuuletin.

Veeti on lisäksi löytänyt itselleen uuden lempparipaikan. Se tykkää nykyään hengailla raapimispuun "riippumatossa". Siellä se saa olla ihan rauhassa, korkealla ylhäisessä yksinäisyydessään.

Leppoisia kesäpäiviä kaikille!

 Niin ja näin muuten ihanaa shoppailu-unta viime yönä. Ostelin ihania koruja ja vaatteita ja sovittelin niitä päälle ja voi että kuinka pettynyt olinkaan, kun aamulla herätessäni tajusin, että se olikin unta. Harmittaa!

(P.S. En muuten tiedä, mikä blogini headeria vaivaa, kun se katoilee vähän väliä. Älkää välittäkö, eiköhän se joskus kuntoon saada.)

Lontoosta kotiuduttu

(Varoitus! Kyseessä on supersuper pitkä postaus. Ei sovi lyhytpinnaisille tai ADHD:sta kärsiville. Siinä tapauksessa suosittelen katsomaan vain kuvat. Kiitos ja näkemiin!)

Heipsun taas pitkästä aikaa! En olekaan ehtinyt kirjoittelemaan tänne Lontoon reissun ja juhannuksen jälkeen. Kun loma loppui niin alkoi tiukka kuuden päivän työputki ja sen jälkeen olleet pari lomapäivää meni kesäisiä juttuja puuhaillessa eli shoppaillen ja terasseillen. Mutta nyt siis yritän mahdollisimman lyhyesti ja ytimekkäästi tiivistää viimeisen noin kolmen viikon tapahtumat yhteen merkintään. Koitan antaa kuvien puhua enemmän kuin tuhat sanaa, ettei tästä tule aivan maratoonin mittaista merkintää.

Matka alkoi oikeassa hengessä Pirkkalan lentokentältä.

Olimme siis reissussa pääasiassa kullan tädin 50 -vuotisjuhlien takia. Tädin mies on töissä läheisessä Haileyburyn collegessa, joten ensimmäisenä päivänä hän vei meidät kiertämään koulun alueelle. Täytyy sanoa, että olipa eri toista kuin Suomen kouluissa. Tosin kyseinen koulu olikin tarkoitettu rikkaiden perheiden lapsille. Oli hieman sellainen "kuka ei kuulu joukkoon?" -olo, kun käveli koulun alueella farkuissa ja hupparissa ja koulun opiskelijoilla oli tietenkin hienot ja siistit koulupuvut.

Vanha uimavalvojan koppi, noin 200 vuotta vanha.

Ainakin 400 vuotta vanha puu, joka on toiminut aikoinaan kahden eri alueen rajapyykkinä.

Koulun alueella oli myös oma kappeli.

Tädin mies kertoi, että kappeli on aikoinaan rakennettu ihan käsivoimin. Kun kappeli oli viittä vaille valmis, joku oli epähuomiossa jättänyt kynttilän palamaan kappelin sisään ja koko rakennelma oli palanut. Rakentaminen täytyi tietenkin aloittaa aivan alusta uudestaan. Voisin uskoa, että muutama ärräpää on rakennusmiehiltä päässyt, kun kynttilän aiheuttama tuho heille selvisi.

Koulun ruokasali oli kuin Harry Potter - elokuvista.

Ruokapöytien penkkeihin oli kaiverrettu hiiriä.

Tieteen ja matematiikan opinahjo.

Tieteentalon ulkoseinässä oli kunnianosoitus tieteen suurmiehille.

Seuraavana päivänä lähdimme pyörimään Lontooseen ja siellä vietimmekin seuraavat kolme päivää kävellen, kävellen ja kävellen.

No okei, mentiin me metrollakin. Ja tietenkin kaksikerroksisella bussilla.

Käytiin tottakai moikkaamassa Beniä.

Trafalgar Squarella oli elokuva-autojen näyttely. Mukana mm. Batmanin menopeli.

Camden townissa näki kauas, mitä missäkin putiikissa myytiin.

Siellä oli myös tooooosi iso jellona. Oisin voinut ottaa tuon meidän olkkariin.

Camden townissa oli myös paljon heppapatsaita. Paikka oli ennen toiminut tallialueena.

Camden townissa poikkesimme myös lävistysliikkeeseen rei'ittääksemme itseämme. Minä otin lävistyksen korvani rustoon ja kulta otti huulilävistyksen. Jäipähän ainakin pysyvä muisto matkasta.

Piccadilly Circuksen patsastelijat.

Näimme Charlie Chaplinin ilmielävänä.

Eikä siellä Lontoon metroissa ollut ketään muuta kuin meidän porukka. Eipä!

Viimeisenä reissupäivänä minä ja kulta irtauduimme muusta jengistä ja suuntasimme kohti St. Paulin katedraalia sekä Westminster Abbeytä. St. Paulissa ei käyty sisällä, muuta kun eteisessä, koska pääsymaksu oli sen verran korkea ja halusimme mieluummin ehdottomasti päästä Westminsteriin sisälle.

Tower Bridge.

Näkymä Southbankin rannalta. Edessä Big Ben ja parlamenttitalo, takana oikealla vaaleana siintää Westminster Abbey.

Tässä ainoat kuvani Westminster Abbeystä. Sisällä ei saanut kuvata.

Kultani tosin rikkoi tätä sääntöä, minä olen niin kiltti, etten riko ikinä mitään sääntöjä.

Liverpool Streetin juna-asema.

Pakollinen puhelinkoppi-kuva.

Sitten tultiinkin takaisin kotimaan kamaralle ja suuntasin kissojen ja porukoitten kanssa mökille juhannusta viettämään.

Kokeilin äidin vanhaa mekkoa ja kenkiä.

Kengät olivat tosi ihanat. Tosin liian isot ja hapertuneet käytettäväksi.

Äiti osti Anttilan alesta meille uudet verhot keittiöön. Kesään sopivat vaaleammat verhot.

 

Ostin uuden lampun olkkariin. Bling bling! Olkkarin pöllölamppu muutti makkarin kattoon.

Kullan kanssa käytiin eilen terassilla. Oli tosi lämmin päivä ja heitin päähäni vasta ostamani tuubihuivin.

Hintalappu kuului kuulemma asiaan, sanoi hani.

Tänään oli vielä kuumempi päivä. Päällä eilen Seppälän alesta ostettu hame ja päässä uudesta tuubihuivista kieputettu turbaani.

Jouduin tänään ostamaan myös uudet sandaalit. Seppälästä ostamani kun päättivät levitä kokonaan.

Andiamon alesta löytyikin nätit yksilöt hintaan 15e.

Huh, huh! Tulipa pitkä merkintä. Mutta siinäpä ne tärkeimmät olikin. Lontoosta en shoppaillut hirveämmin mitään. Ostin uuden lompakon, sateenvarjon, pari korua ja jääkaappimagneetteja. Eli niissäpä ei ole paljon esiteltävää. Nyt pitäisi taas jaksaa ainakin kuuden päivän työputk. Kovasti jo odottelen loman loppuosaa, jonka pääsen viettämään elokuussa.

Älkäähän polttako itseänne auringossa!